Tiesitkö että merimakkara hengittää imemällä vettä sisäänsä peräaukon kautta ja ottaa hapen imemästään vedestä?

Poikkeuksellisesti käsittelen kaikki merimakkarat yhdessä postauksessa normaalin yksittäisen lajifaktan sijaan. Tällä hetkellä tiedetään olevan noin 1250 eri merimakkaralajia, joiden kaikkien toiminta eläminen on hyvin samankaltaista.

Merimakkarat ovat tärkeitä merten ekosysteemille, sillä ne pystyvät ”bioturbaatioon”. Bioturbaatiolla tarkoitetaan pohjassa asuvien eläinten toimintaa, joka muokkaa merenpohjan laatua. Bioturbaatio muokkaa pohjan rakennetta tasalaatuisemmaksi, muuttaa sen mikroympäristöä ja hapettaa pohjaa. Samalla merimakkarat myös rikastavat vettä tärkeillä ravintoaineilla, jotka auttavat korallien kasvua sekä varmistavat, että vesi on vähemmän hapanta. Merimakkaroita voitaisiin siis kutsua myös merten kastemadoiksi.

Merimakkarat siis nielevät hiekkaa ja syövät siinä eläviä leviä. Puhdas hiekka tulee ulos niiden peräaukosta ”kakkana”.

Merimakkarat ovat monen merenelävän herkkua ja ne näyttävät helpolta saaliilta. Näin ei kuitenkaan ole. Merimakkara puolustautuu viholliseltaan ulostamalla sisäelimensä. Sisäelimet sisältävät myrkkyä, joten saalistaja jättää merimakkaran rauhaan. Kaikki puuttuvat elimet uusiutuvat seuraavien 1,5–5 viikon aikana. Merimakkara voi siis elää tämän ajan ilman kyseisiä elimiä. Aikamoista!!

Suurin merimakkaran vihollisista on tänä päivänä ihminen. Merimakkaroita on arvostettu herkkuna Aasiassa vuosisatojen ajan, missä rikkain luokka syö niitä ravitsevana ja proteiinipitoisena herkkuna. Ruuan lisäksi merimakkaroita käytetään kiinalaisessa lääketieteessä lääkeaineena.

Arvokkain merimakkara on Japanin merimakkara, josta maksetaan jopa huikeat 3000 Us dollaria kilolta. Paikoin merimakkarat ovat niin arvostettuja, että niiden metsästäjät vaarantavat henkensä merimakkaroita sukeltaessaan. Monet merimakkaroiden metsästäjät ovatkin mm. halvaantuneet dekompressiotaudin vuoksi, sillä heillä ei ole mitään koulutusta sukeltamiseen tai tietoa sen vaaroista.

Merimakkarat voivat lisääntyä sekä seksuaalisesti että aseksuaalisesti. Seksuaalinen lisääntyminen on yleisempää, ja sen aikana merimakkarat vapauttavat sekä munasoluja että siittiöitä veteen ja hedelmöityminen tapahtuu, kun ne kohtaavat.

Merimakkaroita on tietysto oltava samalla alueella useita yksilöitä, jotta seksuaalinen lisääntyminen onnistuisi. Mikäli merimakkaroita ei ole suurta populaatiota alueella, aseksuaalinen lisääntyminen tapahtuu jakautumalla.

Merimakkaroiden koko vaihtelee suuresti. Pienin tunnettu merimakkara on kooltaan vain 3mm ja suurimmat voivat kasvaa jopa 1-2 metriä pitkiksi ja olla halkaisijaltaan huikeat 24cm. Useimmat lajit tosin ovat keskimäärin 23-30cm pitkiä. 

Merimakkaran keskimääräinen elinikä on 5-10 vuotta lajista riippuen.

Hauskana faktana merimakkara voi toimia myös toisen eläimen kotina. Pearl fish-kalojen ja joidenkin rapujen tiedetään asuvan merimakkaroiden sisällä ja käyttävän sen peräsuolea turvapaikkana petoeläimiltä. Pearl fish saa myös ravintonsa syömällä merimakkaran sisäelimiä ruuakseen. Älä siis ylläty, mikäli kala tai rapu kurkistaa merimakkaran peräaukosta ohittaessasi sen.